Väli-kirjoitus

Tää on tälläinen torstain kirjoitus. Tiistaina oltiin Jassun ja Liinan kanssa treenimässä! Tein koulussa pätkän jostain ihme inspiraatiosta ja sit illalla sai tytöt kärsiä siitä ;) Mie oon vain niin tyytyväinen tuohon otukseen tällähetkellä! Se kyllä kulkee kun vain näytän oikein mitä tietä kannattaa kulkea. Sellanen herkkätyttö, josta taas kyllä välillä löytyy se täys kusipääkin. Mutta tällä hetkellä mennään siellä herkän puolella. Video materiaaliakin tuolta löytyy, mutta ne on varsin pimeitä, koska oli jo lähemmäs 22, ja saanko sen tänne vielä näkymään? sen tietää kohta. 

Eilen oli kans aika hiano päivä, jos sen voisi niin sanoa, mutta nyt puhutaan tästä päivästä... oli ekat ryhmä-treenit tänä syksynä, tai siis missä mie oisin ollu. Melkein olin jo kesän aikana unohtanut miltä noi liian isot treeni ryhmät tuntuu. Aika turhaa odottelua! Onneksi voi käydä siellä muulloin pienellä porukalla niin saa irtikkin jotain... Mut tänää tehtiin hyppy reeniä, joka kyllä tuli ihan tarpeeseen, vaikkakaan ei oo Ennillä mitään erityistä ongelmaa ole ollut tuolla saralla. hyvä silti :) Muutama leikki kuva--> en omista hullua koiraa...

Lauantaina pitäis nousta aamulla anivarhain ja startata 3/5 osaa mää- jengin kanssa Jyväskylään kisoihin. Hyppis- ja agi-rata, nähtäväksi jää mitä tulee!! Toivon ainekin että hauska päivä muuten jos kartturin homma karkaa käsistä ;D näinhän en oleta käyvän! 

Elämä on jännää! 

Viikonloppuna oltiin reissussa vähän ulkomailla :) no siis toisin sanoen lauantaina oli koiranäyttely Viipurissa jonne suunnistettiin hieman uudessa porukassa. Jassu oli mukana aloittamassa näyttely "harrastusta", sekä elämänsä ensimmäistä kertaa Venäjällä. Perjantaina matka alkoi iltapäivällä koulun ja töitten jälkeen, jolloin ajettiin Ruokolahdelle. Ihana sauna oli odottamassa siellä <3 no joo... Illalla oli koirat vetänyt jo sellaista rundia pellolla että taisi joutua pesulle kaikki, ja toisen kerran vielä aamulla ennen lähtöä. Lauantai siis lähtö oli vasta puolenpäivän aikaan, mikä oli outoo koska ennen lähtö on ollu sitä 05.00. Matka taittui sutjakkaasti, ja kerettiinkin jo kuskin pyynnöstä käydä syömässä. Mut yhtään liian aikaisin ei oltu kisa paikalla kun juuri kaikki kolme otusta kerkes harjaamaan läpi kun kehäsihteeri jo huusi "sheltie" ja paniikki nousi kun halusi tämä kaikki samaan aikaan kehää, pennut urokset ja nartut. Ja olin lupautunut esittämään herra Deanin pentu luokassa niin nopeasti nappasi Anita Ennin alkuun, kun olin saanut esitettyä pikku herran, josta muuten tuli best puppy ;) vaihdettiin Enni takaisin minun kätöseen vaikkakin hyvinhän se esiintyi Anitankin kanssa. Mutta Enni kuitenkin valittiin parasnartuksi, jota ihmettelen osikseen sen sekopäisestä pöytäkäyttäytymisestä, ja lopuksi myös rotunsa parhaaksi! JES! viides serti, mitä lähdettiin metsästämäänkin tuli ja toi mukanaan Ennille   Venäjän muotovalion arvon! Tai siis puuttuu vielä se ns. virallinen paperi työ venäjän kennelliitolle, mutta muuten käytännössä varma nakki. Esitin sitten vielä Deaninkin paras pentu kehässä, ja ai että niin pieneksi se käyttäytyi kyllä niin taidokkaasti, että voisin melkein pitää siitä ;)) mutta erityistä sijoitusta ei enää tässä kehässä tullut. Mutta ylpeä saa olla pelkästään jo sen käytöksestä. Kun kisapaikalta lähdettiin iloisin mielin niin täytyi se Karuselli kauppakin käydä näyttämässä vielä ja sit nokka kohti suomea. Täytyy nyt vielä mainita että eipä kiinnostanut tullissa ketään noi ekinokokki merkinnätkään koiran passissa. Jos ei olis ollu kello niin paljoa olisin kyllä sanonut että nyt katotte ne kun tätä varte nekin pelkästään hommattu! Mutta eipä se nyt sillai haittaa, kiva oli reissu kaiken kaikkiaan! Jotain kuva materiaalia viikonlopulta:

Tästä tämäkin sitten alkoi, blogin kirjoittaminen. Kiitos yhden kaverin, joka innosti tähän! Tarkoitus on yrittää rustata ylös kaikennäköistä matkan varrelta. Varmasti paljon nelijalkaisiin painottuvaa tekstiä, mutta luultavasti myös jotain minunkin elämästä kenties ;) Näin aluksi olis varmaan "esittäydyttävä", eli siis Kymmenjalkakomppanjaan kuuluu kaksi shetlanninlammaskoiraa ja minä. Sisko keksi tuon nimen aikoinaan kun siellä missä oli miun jalat oli myös kahdeksan muuta :D
no joo...  Elämäni ensimmäiset vuodet vartuin Puumalassa, jossa oli kotona  parhaimmillaan kolme australian karjakoiraa. Lehmien seassa kasvoin, siitä varmaan johtunee intohimo paimenkoiriin. Kun 11. vuotta sitten muutettiin Mikkeliin, tuli selväksi että pienempi koira olisi saatava. Vuoden kuluttua sitten taloon tuli oman laumani esikoinen, nykyään vanha rouva nimeltään Fanny. Se viettää jo hyvin ansaittuja eläke päiviä, koska liikkuminen on erittäin huonoa. 
 Kuusi vuotta sitten taisin vain päättää että tuota mie haluan tehdä, kun olin käynyt paikallisissa agility kisoissa katsomassa. Agilityä siis sitä minä tahdon, ja näinpä tyttö otti ja ilmottautui alkeiskurssille. Siitä se alkoi, ensimmäiset neljä vuotta harrastin ahkeraan siis Fannyn kanssa, mutta alkoi silloin jo huomata että vauhti hidastuu vuosi vuodelta. Ja tietenkin kun itse olin kerennyt juuri hurahtaa lajin ihmeelliseen maailmaan, niin täytyi saada nuori koira rinnalle. Porukan kuopus on siis kaksi vuotias Enni, joka edustaa kai sitä jalkoja jos Fanny on ne aivot. Ennillä sitä vauhtia riittää ja  Agilityä sen kanssa treenataan sekä myös kisataan ykkösissä. Myös näyttelyt kuuluu jonkinlaiseen kalenteriimme. Suomessa, sekä venäjällä. Tuo nuori otus on ollut elämässäni aika "iso" askel kohti jotain mikä poikkeaa aikaisemmasta. Se on tuonnut niin paljon kaikkea hyvää mukanaan:) vaikkakin myös vaatinut tuplasti. Monista asioista saan pitkälti kiittää Ennin kasvattajaa, tuesta ja turvasta, sekä näyttelymatka seurasta ;) Mutta varsin ison kiitoksen saa myös lähi-aikoina elämäämme astunut treeni porukka, sekä aivan mahtava koutsaaja! He ovat tehneet tästä kaikesta niin mahtavaa:D 
 No mutta minä siis aloitin juuri Mikkelin lukiossa opinnot, ja asun äitini kanssa. Perheeseen kuitenkin kuulu viisi muuta sisarusta. Ja tietenkin nuo kaksi koiraa. 

Tässä tälläinen pieni selostus siitä kenen blogia olet eksynyt lukemaan;)