Maanantain päivitys

Tänään on maanantai ?? vai onko ?? on se. Kaiken näköistä ollaan taas hommailtu. Mutta voisin vaikka aloittaa hoitopojasta. Joka siis lähti jo kotiinsa viime perjantaina, koska koiran kotonta kävi käsky, ja itsekkin tulin karusti sanottuna siihen tulokseen että turhaan homma. Milo on jo sen verran aikuinen että sille on hyvin ehdollistuneet jotkut tavat, joita se kotona noudattaa... Poika on erittäin alistuva ja huomion kipeä, ja sitä nauroinkin että aivan saakelin fiksu ja käyttää taitojaan erittäin hyvin hyödykseen. Selkeästi liikunta rajat ja rakkaus on ollut epätasapainossa. Mutta siis tultin siihen tulokseen että kyllä siitä olisi kunnon koira saatu, mutta se olisi vaatinut vähintään puolivuotta aikaa... VÄHINTÄÄN. Ja kerkesin jo suunnitella että jos Milo olisi tänne jäänyt niin olisin aloittanut täysin puhtaalta pöydältä ja uusilla käskyllä yms. Tosiasia on vain se että Milon palattuaan kotiin sama arki jatkuisi prikuulleen samanlaisena, kuin ennen tänne tuloa ja luultavasti tekemäni työ olisi turhaa koska kotona odottelevia ihmisiä ei erityisemmin kiinnosta tuo ns. "koiran koulutus"... Joten päädyttiin siis siihen että parin viikon lomailu oli ihan hyvä. Hieman oli kyllä surullinen fiilis, kun äiti vei viikonloppumatkalleen menessä Milon kotiin, ja kertoi että poika oli saatu nostaa väkisin pois autosta, kun oli pannut kaikella mahdollisella tavalla vastaan :( Nyt siis ollaan taas vain tytöt keskenään.

Viime viikon aksa treenit meni kutakuinkin varsin kelvokkaasti. Sen kyllä huomasin että pitää alkaa hiomaan kaarteita, ne nimittäin venyy tolkuttoman pitkiksi välillä. niihin siis kiinnitettään jatkossa erityisesti huomiota! Muuten totesin tuossa että olen lähiaikoina vähän laiskistunut perus tottiksen kanssa ja aktivoivien temppuilujen kanssa :D ja tästä kun saan tämän valmiiksi menenkin kieputtelemaan tuon kanssa jotakin. Kun en oman flunssan takia nyt kovin pitkälle poistu sisätiloista...


Eilen oltiin Ennin kanssa mukana kuopion kisareissulla, tosin vain turisteina, koska kyse oli kolmosen kisoista Acella. Mutta hyvä huolto tiimi pitää aina olla kuvaamassa jne. auton lämmityksessä mukana;) Taas tuli vain sellainen olo että mie tahdon kisaamaan! Miulla on hyvässä kunnossa oleva koira, niin miksi en ole käynyt? ajastako on kiinni?! Ensi kevät on kyllä nyt jo varmaan suurinpiirtein viikonloput täynnä, jos kaikki suunnitelmat toteutuu... Koira painotteista menoa tiedossa :) alla muutama kuva eiliseltä.

Liina ja vilkki poika 

Enni oli VÄHÄN sähköinen turkistaan

Ensi viikonloppu menee Helsingissä Voittajanäyttelyssä... Turisteina tosin, vaikka viime vuonna totesin että jos Enni kerkiää saada valion arvon ennen tätä niin se olisi mukana. Muutta valio paperit on matkalla Moskovaan ja sieltä tuskin tulee ihan älyttömän nopeasti pois. No kuitenkin siis turisteina liikutaan viikonloppuna! Ja koirien sijoitus on vielä auki kun luottokoiravahti äiti on lähössä viikoksi Pietariin, niin täytyy keksiä jotain muuta. 

Sit vielä nyt todella epäolennainen asia joka ei liity mihinkään edelliseen mitenkään, on se että tein tässä hiljattain päätöksen että 1.1.2013 loppu miun herkkujen syöminen. Herkkuihin sisältää kaikki kaupan valmis herkut, sekä myös kotona tehdyt makeat. Jotain radikaalia on nimittäin tehtävä! ja siksi kirjoitin tämän tänne että kaikki voivat muisttuttaa asiasta etten vain salakavalasti unohda tätä!!!!

Miehen seuraa

Niin tässä sitten pääsi käymään... lauma kasvoi yhdellä vatipäisellä teinipojalla! Milolla on siis ollut hieman vaikeuksia olla kotona, tai niillä ihmisillä vaikeuksia olla Milon kanssa ehkä niin päin. Mutta siis koira tuli meille nyt hoitoon/koulutukseen. Enkä voi tajuta mitä ongelmia tuon koiran kanssa voisi olla?? ei ole tullut vielä yhtään mitään sellaista vastaan. Sekin kyllä voi vaikuttaa ettei koira ole kotona, eikä ole pomoilemassa siellä. Milo on älyttömän kuuliainen koira, ja kesti yksi tunnin aamu lenkki että koira kulki varsin malli kelpoisesti vierellä löysällä hihnalla!! Ainut mainittava asia on ehkä motivointi... hankala on palkata kunnolla koiraa, joka ei leiki tai syö herkkuja. Kehu on kaikkein toimivin, mutta se on itselle jossain määrin hankalin. Yksi asia myös vielä mihin yllätyin että Milo ohittaa toiset koirat melkein paremmin kuin Enni tai Fanny! Ei minkäänlaista kontaktia tai edes yritystä :D ihan huippua. Mielenkiinnolla ootan minkälainen meno on kentällä tänään, kun otan sen mukaan. Ja että mitä mahtaa poika tuumata Mään nelijalkaisista.

Milo poika

Ihmettelen että sain ne samaa kuvaan

Tytöt lähinnä Enni oli erittäin loukkaantuneen näköinen ja marttyyri ilme päällä pari ekaa päivää, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Olen sitä mieltä että tekee sillekkin tosi hyvää kun laumaan liittyy joku joka vie myös huomiota. Kovasti olen pohtinut että jospa Milo on jäämässä vähän pitemmäksi aikaa niin alkaisin treenimään sen kanssa agia koska olen sitä mieltä että koira pitää saada syttymään kunnolla johonkin. Okei paimentaminenhän se olisi se mitä pitäisi tehdä, koska se on kovasti verissä. Mutta kun sille en voi nyt mitään... Jos olisin siellä missä haluaisinkin niin siihen olisi mahdollisuus, mutta en ole, joten täytyy tyytyä siihen mitä on mahdollista.

Lenkkeily on melkein tuplaantunut tällä viikollla! Jokaisena aamuna tunnin lenkki, sekä illalla myös. Polkupyöräily olisi myös tavoitteessa, koska oikeasti maalla koirat on aika saatanan hyvässä lihaskunnossa, ja sen kyllä huomaa kropastakin, joten pakko on pitää ylläsitä kaikilla mahdollisilla tavoilla eli toisinsanoen täyttää vain koiran liikunnan tarpeet ;) Nyt eletään päivä kerrallaan, ja katsotaan mikä on mahdollista! Mutta tosiasia on se että kyseessä on kyllä tosi unelmieni koira, joka voi olla syy siihen miksi suostuin ottamaan sen tänne ja kouluttamaan siitä kunnonkansalaisen!

P.S Koeviikko alkoi enkä tykkää yhtään... :O

Viikko oli ja meni

Tänään tuli mieleen kysymys elämästä... "miksi urheillaan?" siksikö että voi syödä? En tiedä mutta pahalta se tuntuu aina kovin usein. No siis eilen ja tänään on tullut käytyä taas juoksemassa ja tehtyä lihaskuntoa... Eli suomeksi jalat huutaa tuskaa tällä hetkellä. Mutta olen kyllä varsin tyytyväinen ainekin tämän päivän juoksulenkkiin! Nukkumalla tämä ohi menee. 

Mutta tässä on taassen kerennyt tapahtua vaikkas mitä. Tuli isänpäivänä käytyä Jyväskylässä koiranäyttelyssä pyörimässä pikku Deanin kanssa. Sain esittää sen suomen ensimmäisen näyttelyn, ja varsin reipas oli poika! Tuomarin mielestä oli vaan liian heikko rakenteinen, joka toisaalta pitää paikkaansa onhan se hyvin minimies vieläkin;) Mutta reissu oli kiva ja matkaankin tarttui "pienenä" heräteostoksena trimmipöytä.  Joka nyt on ollut tuossa hyvin keskeisellä paikalla ihan sen takia että on menossa kova seisomisharjoittelu taas tuon otuksen kanssa, jostain syystä se on alkanut aristelemaan:o mutta se on kitkettävä pois, Sillä ensi keväänä alkaa armoton sertin metsästys;) 

Dean Kehässä

Kuva Jasmin Saarinen 

Agia ollaan myös käyty kovasti treenaamassa, ja viime torstaina oli Neuvosen pitämät harkat, ja olen kyllä ihan saakelin tyytyväinen koiraan, ei voi muuta todeta. Olisi video materiaaliakin, mutta kun ei jaksa ladata kun kestää neljä tuntia, että saa yhden videon ladatuksi (liian hidas netti)!!! Huomenna olisi taas treenipäivä:D sitä odotellessa. 

Pakko on vielä kertoa että pelottaa himppusen tuo tuleva koeviikko... Liikaa pahoja aineita kuten enkku ja ruotsi. Enkku ei aineskaan kuuntelun perusteella kovin hyvälle näyttänyt :O Ei sillä on ollut kyllä liian vaikea lukeakkaan... ei vain itse kuri riitä ja sit kun aloitan lukemisen niin sit alkaa nukuttamaan niin paljon että nukahtaa pystyyn! Nukkuminenkin on jäänyt vähäiseksi lähiaikoina jostain syystä... odotan vain sitä hetkeä kun alkaa uni oikeasti maistumaan.

Ainiin vielä pitää kertoa, että meidän kymmenjalkakomppanja saattaa kasvaa neljällä jalalla, joka väliaikaisesti tai vähän pysyvemmin... Isäni työlinjanen bordercollie uros, on tuottanut vähän pään vaivaa siellä, ja isi pyysi että ottaisin sen hoitoon, koska töistä johtuen ei sillä ole oikeasti tarpeeksi aikaa touhuta Milon kanssa. Ja miun elämä pyörii kuitenkin täällä koirien ympärillä niin hyvin yksi menee joukon jatkona. Enpä tiedä pitäisikö tätä vielä paljastaa, mutta harras toive on ollut vähän jos alkaisi sen kanssa agia treenimään, koska siitä voisi oikeasti olla siihen! mutta en oo varma jaksanko alkaa treenaamaan, kun ei voi olla varma että koira voisi olla pitemmän aikaa kaupungissa. Mutta kunhan nyt katsastaa että milloin Milo poika ees on tulossa :)

tulin voittamaan

"Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.
Jippikayjei-hei-hei, sä tsiigaat voittajaa"

Tuo oli sellainen pakollinen kopiointi biisistä joka tuli vättämättä tänään mieleen, kun lähdin treeneistä! Käytiin siis Ennin kanssa kahdestaan tänään hallilla tai no oli hovikuljettaja mukana;) kuitenkin yllätyin aivan saakelisti kuinka hyvin se otus toimi!!!! viime treenit meni vähän "palautellessa mieleen" kahen viikon tauon jälkeen, ja tänään sitten oli sellanen draivi päälle että huh huh :D

"Se vaatii rakkautta, hulluutta, draivia. 
Kaikki likoon vaan vaik se suututtais kaikkia.
Viileyttä, luonnetta, maniaa, kovuutta, suoraa selkään, tääl tarvitaan totuutta!"

Otin pari erilaista tekniikka pätkää ja kontaktia. videoita ei kyllä ole kun kamera unohtu kotiin, mut ei voi mitään. Tuli vain niin voittaja fiilis tuon otuksen kanssa tehdessä! Sitte ku lopetettiin niin annoin koiruuden äitille ja lähdin ite juoksemaan kotio pitkin pimeitä katuja, kun kaikki lumi on sulanu pois. Mutta hyvin pistin senkin huomioon että alku matkasta soi White Panda ja loppuun päin oli pakko siirtyä Triviumiin kun tuntui jo sen verran pahalle :D  Mutta nyt on väsynyt mutta tosi onnellinen tyttö tämä!

"Kyyneleitä, verta, hikee. Loppuun asti vetämistä, vannomista Herran nimeen.
Voitontahdon näät silmistä. 
Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä"

P.s tää oli tälläinen hehkutus päivitys ;)

en tahdo muuta, en taivaalta kuuta

Edellinen rästäily taisi olla loman alussa, ja nyt on viimeisen lomapäivän ilta, eli vois melkeimpä sanoa että loma on ohi. Loppu viikko meni kuin loikaten ajassa eteenpäin. Torstai yönä olin leffa-yössä joka loppui perjantaina aamu kuuen pintaa, ja kun pääsin kotiin oli äiti lähössä töihin :D se oli ihan siistiä! ja no sitten perjantaina en tainnu tehdä oikein yhtään mitää ja lauantaina aamulla lähin mään kanssa kookoon järkkäämään mätsäriin. Ja jossain ihme höyryissä olin luvannu esittää tompan siellä. Ja Alisa näin kaikella rakkaudella en oo vissiin ikinä esittäny niin järkyttävää hurttaa! Ei sillä, se on todella nätti, ja komea, mutta se tunne kun huutelen "jumalautaa" sille ja mietin että mitä teen jos se oikeesti iskee kiinni siihen tuomarin käteen... No joo, tavan kokemushan oli tuokin!! Mieli taisi muuttua myös siitä että veisin jonain päivänä Mirekkiä kehään! Koska voisin olettaa siltä vähän saman tyyppistä käytöstä, mutta siinä vain massaa se 60kg lisää. Ei hyvä.

No mut sit ilta meni mussuttaen pizzaa ja kakkua ja katsellen eläimellistä homoilua livenä kun jotkut löytivät sen suuntautumisensa viikonlopun aikana. On se vain ihana ja rakas porukka<3

Poikarakkautta <3

Illan juomisia...

Toiset sammu ennen aikojaan

Ainut niistä 50 kuvasta missä kaikki kattoo kameraan ja suht siedettävillä ilmeillä;)

Hehkeä kuva!

Kahden alimmaisen kuvan välillä on neljä päivää väliä! Äkkiä se ilmakin muuttuuu...

Ensi viikolla alkaa tiukka treeni taas vihdoin!! parin viikon tauon jälkeen on sellanen lusmu olo ja muu hinkukin jo aksaamana että pakko on päästä:) katsomaan mitä tuleman pitää! Kantaako elämä vai ei?
 P.s kiitos Allu pipsasta! ;)

Kaarle Kustaa ja Enni

Nyt on syyyyyysloma!! ja mitä oon tehny?? siivonnu kotona ja käyny lenkillä. Eilenkin kerkesi kyllä tapahtua vaikka mitä, vaikkakin ei olisi sitä aamulla vielä uskonut. Oudosti se päivä vain muuttuu yhtäkkiä. No mutta joo, Ennin kanssa ei olla päästy nyt viikkoon treenaamaan kun juoksut on menossa. Reenejä ollaan kyllä korvattu monella juoksu lenkillä, ja kyllä voisin väittää että aika kovassa kunnossa pikku koira on :D Pitää nyt vain katsoa että jääkö sittenkin ne Varkauden kisat välistä... Ai joo jäi meiltä vissiin viidennen kerran seuran mestaruuskisatkin välistä:O

Tänä aamulla oltiin Ennin kanssa yli parituntia vesisateessa lenkillä, vaihdellen metsää ja pururataa ja asvalttia. Huomaa että on satanut monta päivää putkeen kun purtsi oli jossai vaiheessa ihan kauheassa liejussa! Jotai siistiä siinä on vain että tuntee sade pisaroitten lätsähdyksen takilla ja sitten vain kulkee eteenpäin, vapaana vieressä seuraavan hurtan kanssa. Aika hullua :D

 

 

Jatkaakseni ystävästäni Kaarle Kustaasta, joka sai tänään uuden kasteen, kun nimi vaihtui Fannystä Kaarle Kustaaksi. (siskon ja äidin vittuuntumis taistelusta on siis kyse) Mutta rouva täyttää jo piakkoin tasa kymmenen ja sen on kyllä alkanut jo huomaamaan että vanhuus ei tule yksinään! Koiran liikkuminen on hidastunut älyttömästi ja kuulokin mennyt suht kokonaan. Tai no ei sitä tutkittu ole erityisemmin mutta joko se ei kuule tai sit se vain ei enää haluakkaan kuulla mitään. Ja muuta mihin oon kiinnittänyt huomiota on että Fanny on alkanut Enniä komenteeraamaan paljon enemmän. Kuten saattaa halutessaa ärähtää kun Enni syö ja tunkea sen ruoka kupille. Ihan kun sillä olisi varaa syödä yhtään ruippa Ennin ruokia... Aina on kyllä on saanut läksytyksen, mutta sen takia pitääkin nykyään seisoa vieressä vahtimassa kun ne syöpöttelevät. Tässä on vain mennyt vähän opetellessa ymmärtämään sitä paremmin ja huomioimana sen kunnon normaalissa arjessa. Kun enää ei niitä voi edes lenkittää samaa aikaa kun Fanny ei kestä tahdissa ja jos kovin paljon hidastaa ei lenkki etene yhtään eikä siitä ole mitään hyötyä Ennille.

Pientä pätkää

Tänään käytiin ottamassa kentällä pätkää... Ja jollain tapaa olen aika onnellinen, koska koira on alkanut taas ehkä toimimaan. Tai siis kai ollaan päästy samaiselle aaltopituudelle vihdoin:) tässä on muutama video tuolta.

Tuossa ekassa harjotuksessa jäin vähän jumimaan, ja koira juos melkei päin tokalle hypylle, mutta muuten varsin onnistunut.

Tästä ei kai ole mitään sanottavaa :D

Tässä tuo eka hyppy, juos ohi kun unohdin vetää kokonaan! mutta aika tyytyväinen oon tuohon pimeeseen putken päähän... haki ihan törkysen kaukaa, kun ajattelin että pitää se saattaa ihan lähelle, senkin takia ettei niitä ole juuri treenattu!

Loppu jos loppu

Jännää on sekin että en ole ennen tehnyt blogi päivitystä klo 13.00!! Se johtunee siitä että oon jo kotona, koska tänään oli vika päivä ensimmäistä koeviikkoa... "Ai mitä koeviikkoa". En tiedä kuinka pitkään menee siihen että sisäistän sen että oon lukiolainen. En usko että kovin nopeasti sitä tapahtuu. Siitä ei ole kovin pitkä aika kun olin varma että en muute Mikkeliin jää. Luin tuossa yksi päivä viime keväänä 9.G kanssa tekemää "minä olen" - lappusta ja hieman tuli haikea olo kun melkein joka toisessa luki jotenkin kirjoitettuna "sitten kun lähdet", "sit kun oot siellä kaukana" "tulee ikävä kun asut siellä kaukana" jne. ja missä minä olen kotona <3 Mutta syksy on jotenkin kadonnut taas nopeasti. Mitä siihenkin mahtuu, niin en voi kyllä yhtään valittaa, koska on ollut ihan liian paljon kaikkea kivaa ja tärkiä rakas ihminen joka astui elämääni ja kaikki muutkin kaverit ovat olleet niin huippuja! Mutta jos miettii mitä olen oikeasti TEHNYT lähiaikoina, se kyllä koostuu koulusta, treeneistä, koulusta ja  treeneistä. Siinäkö kaikki. No on siellä ehkä muutama tosi ihana viikonloppu, erilaisessa seurassa ja vähän normaalimmassakin. Kisoja ei ole nyt ollut lähi-aikoina, koska oma aivo vammautuma oli liian iso, mutta näitten treenien perusteella pitää kyllä ilmoittaa se johonkin!! Jos vaikka joskus saisi avattua sen nolla tilastonkin?? :D eikä jatkettua 10 linjaa. Kymppilinja herran jestas :DD pelkkä tuo sanakin saa kylmiäväreitä ilmaantumaan hohdosta ja sen kylmästä kalseesta eristettystä perähörkkölästä. Onneks en sinne eksynyt!! Täällä on parempi:)
 P.s Jatkan näillä kuvilla, jotka ehkä paljastaa koirani älykkyyttä....

Ninjailua

Taas on sunnuntai ja kiva viikonloppu takana :D Eilen oltiin katsomassa Lähenmäen kentällä kisoja ja potkimassa vähän kisaajia eli Liinaa ja Jassua taas. Ei niitä kyllä enää tarvitse kovin potkia, hyvin ne vetää anyway!! No mie sitten hilluin kameran kanssa siellä ja tässä jotain Unnasta ja Pepistä.

Sitten illenmalla tytöt tuli meille ja napsin Deanista 9kk kuvat ja aika paljon muitakii kuvia.

Kuvia

Tänään käytiin aamulla Nellin ja Urhon kanssa "aamu-lenkillä", joka oli vähän ehkä pidempi kuin aamu-lenkki. No joka tapauksessa, kamera oli tällä kertaa mukana ja tuossa jokunen hassu kuva :D

Kiva viikonloppu takana!

Lauantai aamuna käytiin perus porukalla taassen reenailemassa. Paitsi että Ira oli vähän koulaamassa :) No loppuen lopuksi pätkä oli tosi hyvä ja suht hyvin menikin... putkeen lähetystä pitää treenata PALJON lisää, ja vähän jotain muutakin kuviota. Enni meni päivähoitoon Liinalle, reenien jälkeen kun itsellä oli sovittuja menoja. Oli kuulemma pärjännyt ihan hyvin siellä, vaikka talo olikin täynnä porukkaa. Yöllä kun tulin kotio päi, hain sen matkalla, ja pyöränkorissa pääsi sekin loppuen lopuks kottiin. Kiitos Liinalle!

Sunnuntaina oli kotipalvelus-päivä, ja luin kirjan loppuun mistä piti tehdä täksi päiväksi äikän lukupäiväkirja teksti. Minkä kyllä loppuen lopuksi tein yöllä :D no joo mut käytiin päivällä Ennin kanssa kahdestaan parintunnin lenkillä. Oli niin kivaa kun aurinko paistoin ja puut jo kellertää.. Yllä on pari kuvaa tuolta reissulta. Tuli kävellessä mieleen että miksi sitä niin paljon tykkää tästä koko hommasta, koirista siis. Niistä tulee vain kuraa sisälle, hulluja hermojen palo kohtauksi, vie kaikki rahat jne. Miksi ihmeessä ?? Sitä ei voi tietää :D Mutta sen muistin taas lauantaina kuinka pienistä asioista voi tulla niin onnelliseksi. Kun tietää kuinka koira tykkää, siitä että sen käy hakemassa kotiin, ja lenkillä heittää palloa muutaman kerran, ja ylipäätään raahautuu sen kanssa pitkälle lenkille vain se ja minä. Se loiste mikä pelkästä katseesta paistaa! Se on jotain liian hyvää, siitä ei voi itsekkään kuin tulla onnelliseksi:))

Pelkuri vai Peto??

Tuo voisi olla viikon kysymys. Tiistaina oltiin sheltti lenkillä, ja käveltiin Ennin kanssa kaupunkiin ja Mikaelin koirapuistoon, missä oli sovittu tapaamis paikka. Oltiin siellä jo vähän ennen kuutta, eikä vielä muita porukkalaisia näkyny, mutta oli kyllä muuta koira ihmistä senkin edestä. Isoja pelottavia, ahdistelevia hurttia. No Ennihän nosti jo metakan ennen ku kerettiin aidan sisäpuolelle... En tiedä oliko se vain pelosta hulluna vai muuten vain. Pakko oli koko ajan olla miun jalkojen välissä tai vähintään miun seläntakana kiinni jaloissa. Vähänkin kun yritti joku tulla haistelemaan niin hampaat heti esillä. Tietenkin komensin sitä reippaasti, ja pariin otteeseen alistin pitkälleenkin, koska en tosiaan anna sen hyppiä silmille!! Mutta kyllä vähän tuli ahistava olo pelkästään siitä syystä että koirapuistossa olleet vanhemmat ihmiset katsoa toljottivat vittu joka ikinen, iha kun oisin ollu joku koira rääkkääjä :D teki mieli todeta, että "anteeksi mutta pidän vain koirani koirana." No eihän siinä mitään. Huomas että heti kun tuli muita lähinnä Liina ja Jassu niin Ennikin hieman rauhottui kun oli omaa laumaa lähellä. Sit pois päin matkalla se oli taas ihan nätisti.

Tänää oltiin sitten taas treeneissä, kun oli jo viikon "tauko" takana. Mutta Heli piti jonkun sm-finaaliradan ja kävi mielessä rataan tutustuessa että mitäköhän helvettiä tästä tulee?? Vettäkin tuli kaatamalla niskaan. Kyllä oli vain koiralla hieman eri ääni kellossa :D Se kyllä osaa ja hittokun sillokun mennään niin sit tosiaan mennään!! Radalla oli muutama kohta missä jäin jälkeen liian pahasti, mut kyllä muuten saan olla vaan niin tyytyväinen. Se tykittää sellasella vauhilla ja asennettakin löytyy... Ja kaiken kruunasi se kun lopuks käytii jäähyttelee kävelyllä, niin Enni juos muun lauman mukana ja vieläpä välillä käressä. Kyllä huomaa että se rentoutuu ja osaa nauttiakkin kun on vain oikea paikka ja porukka. Määlle siis pointsit!! Jännää miten voi tulla hyvä mieli, kun seuraa tuota otusta<3 No joo tää oli tälläinen pakollinen ihkutus kirjotus, koska ensi kerralla voi olla jo vaikka kui eri ääni ;))

Kuraisten treenien ja kotona pesun jälkeen, on hyvä laittaa kuivannuspyyhe päälle ;) ja talon ainoalle matolle pitkälleen!

Kisa- tekstiä

Viime lauantaina oltiin siis Jyväskylässä agi-kisoissa, pummilla Liinan isän kyydissä. Aamu alko siinä 7, kun tuli kyyti noutamaan ja meno matka menikin mukavasti kun yritin saada ihme mittarista takakantta auki, jos siellä olis sykemittarii sopiva patteri, mikä tietty loppu juuri sopivasti kun olis tarvinnu... No mutta eihä siin tietänkää ollu saman laista patteria. Olis ollu liian helppoa. Meni kyllä matka siinä sopivasti.
Eka rataan tutustuminen oli klo10 ja oltiin vikoja luokassa. Mut rata oli aika kauhea. SUORAA! liikaa suoraa... ja oli siinä yksi aika ovela putki viritys puomin alla, josta tuli se vitonen. Ja toinen tuli jo ennen kuin eka keppiä oli edes kierretty! En tajunnu kyllä tosiaa sitä tuomaria, mutta millo niitä pitäis tajuta... Noo mutta neljäs sija tolla kympillä kuiteskin irtos. Videokin on jos saisin sen joskus ladattua tänne, täytyy yrittää näköjää jollai muulla koneella.
Tokalta radalta tuli 15 ja toisaalta luotin liikaa renkaalle, josta se juoksikin ohi, ja kun se piti korjata jäin auttamattomasti seuraavalla suoralla putkella, ja sit piti tehä nopee takana leikkaus, joka nyt ei sit kussu kuitenkaan. Putkia pitää harjotella, koska niissä tuppaa aina olemaan jotain häikkää. Nauroin tuossa tytöille, että treenaan väärässä porukassa kun aina tehään jotain kiemuraa, jota kyllä toiset tarvitsee, mutta ei me tällä hetkellä. Ja hauska muutenkin kun yhet laski nolla lappua niin nauratti vähän tämä henkoht kun tuppaa noita 10 lappuja kertymään ;DD noo kaikki ajallaan.
Sit olikin ruokatauko ennen kuin varsinainen agility kisa alko eli kolmos luokat. Toimin jonkun sortin alisan personal treinerin sijaisena, enkä nyt ihan huonosti hoitanut virkaa kun yks nollakin saatiin matkaan :D hyvä Liina!!! Koti matka alko heti kun oli palkinnot noudettu ja sammunutta porukkaa oli auto täys...Kottii päästyä pitikin sitten alkaa hommailemaan sunnuntain tarjoiluja, jos joku eestyisi tulemaan kakku kahville, ja en mie iha ilma vieraita jääny! illalla meinas kyllä jäätää aika pahasti, tai no jäätikin. Mutta on sitä muulloki aikaa nukkua! Kaiken kaikkia hyvä viikonloppu takana:)

Väli-kirjoitus

Tää on tälläinen torstain kirjoitus. Tiistaina oltiin Jassun ja Liinan kanssa treenimässä! Tein koulussa pätkän jostain ihme inspiraatiosta ja sit illalla sai tytöt kärsiä siitä ;) Mie oon vain niin tyytyväinen tuohon otukseen tällähetkellä! Se kyllä kulkee kun vain näytän oikein mitä tietä kannattaa kulkea. Sellanen herkkätyttö, josta taas kyllä välillä löytyy se täys kusipääkin. Mutta tällä hetkellä mennään siellä herkän puolella. Video materiaaliakin tuolta löytyy, mutta ne on varsin pimeitä, koska oli jo lähemmäs 22, ja saanko sen tänne vielä näkymään? sen tietää kohta. 

Eilen oli kans aika hiano päivä, jos sen voisi niin sanoa, mutta nyt puhutaan tästä päivästä... oli ekat ryhmä-treenit tänä syksynä, tai siis missä mie oisin ollu. Melkein olin jo kesän aikana unohtanut miltä noi liian isot treeni ryhmät tuntuu. Aika turhaa odottelua! Onneksi voi käydä siellä muulloin pienellä porukalla niin saa irtikkin jotain... Mut tänää tehtiin hyppy reeniä, joka kyllä tuli ihan tarpeeseen, vaikkakaan ei oo Ennillä mitään erityistä ongelmaa ole ollut tuolla saralla. hyvä silti :) Muutama leikki kuva--> en omista hullua koiraa...

Lauantaina pitäis nousta aamulla anivarhain ja startata 3/5 osaa mää- jengin kanssa Jyväskylään kisoihin. Hyppis- ja agi-rata, nähtäväksi jää mitä tulee!! Toivon ainekin että hauska päivä muuten jos kartturin homma karkaa käsistä ;D näinhän en oleta käyvän! 

Elämä on jännää! 

Viikonloppuna oltiin reissussa vähän ulkomailla :) no siis toisin sanoen lauantaina oli koiranäyttely Viipurissa jonne suunnistettiin hieman uudessa porukassa. Jassu oli mukana aloittamassa näyttely "harrastusta", sekä elämänsä ensimmäistä kertaa Venäjällä. Perjantaina matka alkoi iltapäivällä koulun ja töitten jälkeen, jolloin ajettiin Ruokolahdelle. Ihana sauna oli odottamassa siellä <3 no joo... Illalla oli koirat vetänyt jo sellaista rundia pellolla että taisi joutua pesulle kaikki, ja toisen kerran vielä aamulla ennen lähtöä. Lauantai siis lähtö oli vasta puolenpäivän aikaan, mikä oli outoo koska ennen lähtö on ollu sitä 05.00. Matka taittui sutjakkaasti, ja kerettiinkin jo kuskin pyynnöstä käydä syömässä. Mut yhtään liian aikaisin ei oltu kisa paikalla kun juuri kaikki kolme otusta kerkes harjaamaan läpi kun kehäsihteeri jo huusi "sheltie" ja paniikki nousi kun halusi tämä kaikki samaan aikaan kehää, pennut urokset ja nartut. Ja olin lupautunut esittämään herra Deanin pentu luokassa niin nopeasti nappasi Anita Ennin alkuun, kun olin saanut esitettyä pikku herran, josta muuten tuli best puppy ;) vaihdettiin Enni takaisin minun kätöseen vaikkakin hyvinhän se esiintyi Anitankin kanssa. Mutta Enni kuitenkin valittiin parasnartuksi, jota ihmettelen osikseen sen sekopäisestä pöytäkäyttäytymisestä, ja lopuksi myös rotunsa parhaaksi! JES! viides serti, mitä lähdettiin metsästämäänkin tuli ja toi mukanaan Ennille   Venäjän muotovalion arvon! Tai siis puuttuu vielä se ns. virallinen paperi työ venäjän kennelliitolle, mutta muuten käytännössä varma nakki. Esitin sitten vielä Deaninkin paras pentu kehässä, ja ai että niin pieneksi se käyttäytyi kyllä niin taidokkaasti, että voisin melkein pitää siitä ;)) mutta erityistä sijoitusta ei enää tässä kehässä tullut. Mutta ylpeä saa olla pelkästään jo sen käytöksestä. Kun kisapaikalta lähdettiin iloisin mielin niin täytyi se Karuselli kauppakin käydä näyttämässä vielä ja sit nokka kohti suomea. Täytyy nyt vielä mainita että eipä kiinnostanut tullissa ketään noi ekinokokki merkinnätkään koiran passissa. Jos ei olis ollu kello niin paljoa olisin kyllä sanonut että nyt katotte ne kun tätä varte nekin pelkästään hommattu! Mutta eipä se nyt sillai haittaa, kiva oli reissu kaiken kaikkiaan! Jotain kuva materiaalia viikonlopulta:

Tästä tämäkin sitten alkoi, blogin kirjoittaminen. Kiitos yhden kaverin, joka innosti tähän! Tarkoitus on yrittää rustata ylös kaikennäköistä matkan varrelta. Varmasti paljon nelijalkaisiin painottuvaa tekstiä, mutta luultavasti myös jotain minunkin elämästä kenties ;) Näin aluksi olis varmaan "esittäydyttävä", eli siis Kymmenjalkakomppanjaan kuuluu kaksi shetlanninlammaskoiraa ja minä. Sisko keksi tuon nimen aikoinaan kun siellä missä oli miun jalat oli myös kahdeksan muuta :D
no joo...  Elämäni ensimmäiset vuodet vartuin Puumalassa, jossa oli kotona  parhaimmillaan kolme australian karjakoiraa. Lehmien seassa kasvoin, siitä varmaan johtunee intohimo paimenkoiriin. Kun 11. vuotta sitten muutettiin Mikkeliin, tuli selväksi että pienempi koira olisi saatava. Vuoden kuluttua sitten taloon tuli oman laumani esikoinen, nykyään vanha rouva nimeltään Fanny. Se viettää jo hyvin ansaittuja eläke päiviä, koska liikkuminen on erittäin huonoa. 
 Kuusi vuotta sitten taisin vain päättää että tuota mie haluan tehdä, kun olin käynyt paikallisissa agility kisoissa katsomassa. Agilityä siis sitä minä tahdon, ja näinpä tyttö otti ja ilmottautui alkeiskurssille. Siitä se alkoi, ensimmäiset neljä vuotta harrastin ahkeraan siis Fannyn kanssa, mutta alkoi silloin jo huomata että vauhti hidastuu vuosi vuodelta. Ja tietenkin kun itse olin kerennyt juuri hurahtaa lajin ihmeelliseen maailmaan, niin täytyi saada nuori koira rinnalle. Porukan kuopus on siis kaksi vuotias Enni, joka edustaa kai sitä jalkoja jos Fanny on ne aivot. Ennillä sitä vauhtia riittää ja  Agilityä sen kanssa treenataan sekä myös kisataan ykkösissä. Myös näyttelyt kuuluu jonkinlaiseen kalenteriimme. Suomessa, sekä venäjällä. Tuo nuori otus on ollut elämässäni aika "iso" askel kohti jotain mikä poikkeaa aikaisemmasta. Se on tuonnut niin paljon kaikkea hyvää mukanaan:) vaikkakin myös vaatinut tuplasti. Monista asioista saan pitkälti kiittää Ennin kasvattajaa, tuesta ja turvasta, sekä näyttelymatka seurasta ;) Mutta varsin ison kiitoksen saa myös lähi-aikoina elämäämme astunut treeni porukka, sekä aivan mahtava koutsaaja! He ovat tehneet tästä kaikesta niin mahtavaa:D 
 No mutta minä siis aloitin juuri Mikkelin lukiossa opinnot, ja asun äitini kanssa. Perheeseen kuitenkin kuulu viisi muuta sisarusta. Ja tietenkin nuo kaksi koiraa. 

Tässä tälläinen pieni selostus siitä kenen blogia olet eksynyt lukemaan;)