pallokuva päivitys

Tää on virallinen pallokuva päivitys! En aio sen enempiä jauhaa mitään. Kuvat puhukoot eilisen fiiliksiä :D

Ei kaikki mene aina niinkuin strömsöössä

Joo ei todellakaan mene. Tai oikeastaan koskaan! Jos viime kesän jälkeen sanoin että oli niin helvetistä töitä ettei kerennyt käydä kertaakaan ottamassa aurinkoa rannalla niin tänä kesänä voin sanoa että olipa harvinaisen ikävä kesä. No tietenkin ei koko aikaa, on ollut varsin kivojakin juttuja, mutta juuri nyt on aika haikeen sekaisen vitutus olo. Kahdet hautajaiset viikon sisällä on hieman epämiellyttävää. Ensin oikein läheinen kummisetä ja sitten heti perään kymmenjalkakomppanjan vanhin neli jalkainen. On kotonakin niin tyhjä olo...

 

Keskiviikko iltana 17.7 se kävi vain niin hirmuisen nopeasti. Fanny oli Ruokolahdella äitin mukana ja myö Ennin kanssa oltiin juuri junalla tulossa myös isäpuolen luokse, ja ehkä 5 min ennen kuin oltiin perillä tuli puhelu että taidetaan joutua pitämään hautajaiset tänään. Se oli niin äkkiä käynyt. Luultavasti sydän pettänyt... Kun perille pääsin siinä se makasi omalla paikalla niin rauhallisen näköisenä. 

Niin tyhjä olo kun on huutanut vielä muutamia kertoa ovelta "Fanny ja Enni sisälle!" ja tajunnut että "eiku nojoo tule Enni sinä sisälle...". Elämä vaatii taas uudelleen totuttautumisen. Totuttautumisen siihen että nyt ollaan Ennin kanssa kahdestaan, ja kymmenjalkakomppanja on enää kuusi jalkainen... Toisaalta olen helpottunut että sai lähteä silloin kun mentävä oli, eikä tarvinnut pitkään kärsiä. Huomasihan sen lähi viikkoina kuinka normaaliin korttelin lenkkiin johon ennen meni 10min niin nykyään meni 40min, että vauhti oli niin paljon hidastunut. 

Keväällä ostin Fannylle 12kg ruokasäkin (koska se oli niin hirmuisen paljon halvempi kuin ostaa aina 3kg säkki) ja silloin nauroin äitille vitsinä että tuo varmaan kestää Fannyn lopun elämän. Perjantaina kun äiti lähti Ruokolahdelle niin hän soitti miulle että Fannyllä on ihan vähän enää ruokaa jäljellä että pitäiskö miun käydä ostamassa uusi säkki? Mietin hetken ja sanoin että no älä osta että annat sitten lihaa sille jos murut loppuu kesken. Pelottavinta tässä oli se että niitä muruja oli keskiviikko iltana vielä max. kahdelle päivälle. Karua oli todeta illalla "Äiti, arvaa mitä? Se 12kg ruokasäkki riittikin sitten Fannyn lopun elämän..."

Nyt siis opetellaan kotona oloa, ilman Fannya. En jaksanut tänään edes lähteä hallille treenaamaan, oon vain ollut kotona nyt ja maalaillut taloa, ja tehnyt muuta pientä kotipalvelusta että kestää meijän pieni opiskelija boxi kasassa. Kiva ollut vähän rauhottua yksin kotosalla, jotenkin on vain pysyttävä kasassa. Kohta alkaakin jo hieman erilainen kouluvuosi. Tosi eri lähtö kohdat kuin viime vuonna. Luulen että nyt mennään taas niin päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Kisat ja treenit kuitenkin jatkuu tiukkaan tahtiin Ennin kanssa! 

It seems to me that this is where it starts

Toipuminen viikonlopusta on sujunut aika hyvin! Oltiin siis Agirodussa Ylöjärvellä perjantaista sunnuntaihin, matka oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, koska olimme porukalla liikenteessä vuokratulla asuntoautolla, joka sitten parkkeerattiin Teivon raviradalle, jossa kisat käytiin. Kisapaikkana erityisen mukava, sillä tilaa oli enemmän ja pohja ei ollut kovin liukas, vaikka perjantaina satoi vettä ja ukkosti ties kui paljon. Sää oli siis tosi ailahteleva, mutta se ei haitannut menoa, sillä Enni ei oikeastaan välitä ukkosesta mittään. Perjantaina meillä oli kolme rataa, jolta ekalta radalta napattiin nolla ja aika oli -13.96s. Sillä saatiin meidän ensimmäinen Oskar- patsaan ja ykkös sijan! Sitten kahdelta muulta perjantain radalta tuli HYL:LYT

Sitten lauantai aamuna ensimmäinen rataan tutustuminen alkoi heti 9 pintaan, joka olikin Finnis Open karsinta rata. Radalta aika oli taas ylivoimainen -19.00s ja nolla radalla oltiin tietysti aika yli voimaisia. Tältä radalta sitten saatiikin se meidän viimeinen ykkös luokan LUVA ja serti saatiin mukana ja siirto kakkos luokkaan! :D Tässä vaiheessa ei voi kun leijua ilosta! :D Näin se vain hoitui... Samalla tuli toinen mies patsaskin ;) Olen sen tajunnut että kun/jos pakka pysyy kasassa sekä ohjaajalla että koiralla niin silloin ollaan aika kovia. Vauhtia nimittäin Ennillä löytyy. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen että vaikka viikonlopun aikana näkyi koiran silmissä suunnatonta paloa radalle, niin silti se kuunteli minua ja silloin tulee kovia aikoja. Yleensä se nimittäin on kisoissa se palo silmissään niin pistänyt ihan ranttaliksi ja tiputtanut korvat lähtöön. Mutta tällä kertaa se ei tehnyt sitä!! 

Tuli hassu juttu mieleen viikonloppuna kun Mikkelissä oli koiranäyttely, ja ilmeisesti tuloksista päätellen on ollut Ennin sukulaiset kehässä pyörimässä, ja missäs myö oltiin rypemässä vesisateessa agilityä nurmikentällä... Mutta silti tuli meillekkin se serti! Taitaa olla tuo rypeminen ennemmän se meidän juttu, koska koiraltakin alkoi tippua karva...

Asuntoauto pöperöä: makaroonia ja tomaattikastiketta ja pestoa

Osa porukasta perjantai yönä lenkillä lähi abc:lle huomisen päivän ruokien ostoon... 

SHHHH....

kaikki kuusi jalkaa ilmassa! mutta silti WE DID IT!

osa lauman karvaisistia:

Unna, Wilkki, Lili, Peppi, Leevi ja Lilo

setä opettaa pikku likalla maailman asioita

Sunnuntailta Nuorten avo sm-radalta

Jengityyli kohallaan! ASENTEELLA MENNÄÄN! "Ai mennään?"

Pakolaisleirimme...

Kaiken kaikki olen siis erittäin tyytyväinen viikonloppuun, sillä saldo meni yli odotusten. Muutenkin oli kiva nähdä pitkän ajan jälkeen taas ihmisiä kunnolla! Ja viettää kunnon leiri elämää, vaikkakin asuntoautossa nukuin oikein hyvin sen nyt minkä kerkisi / sai nukuttua. Olipahan ainekin bodattu uni kaveri oli suojelemassa ötyköiltä ja muilta pelottavilta asioilta, jotka vaanivat leirissämme! kiitos siis sille ;D Tämä jengi tyyli kyllä johdatti aika pahoille teille sillä sorruin ostamaan lauantaina Ennille Fitdogin energia jauhetta ja palautusjauhetta. Perjantaina tuli kokeiltua näytepussista palautus jauhetta, niin kyllä se ainekin erittäin hyvin maistui koiralle. Sitten lauantain aamuna annoin ruuan sijasta energia jauheella varustettua vettä ja hieman kuivalihaa sekaisin, ja koira oli erittäin hyvässä terässä koko päivän! Huomasi iltapäivälläkin vielä että koira ei väsähtänyt samalla tavalla kuin normaaleissa kisoissa kolmannen startin kohdalla. Joten päädyin siihen että paljon perempi on että se saa energian siitä jauheesta nesteen kanssa kun että olisi ilman ruokaa koko päivän, sillä normaalia ruoka annosta ei voi oikein antaa kun muuten tulee koiralta oksennus radalle. Joten nyt on douppauskin virallisesti aloitettu. 

P.s Videoita tulee koha jaksan ladata :D

It's My Life

Mietin sitä että miulla on kaksi päivää töitä ja sen jälkeen alkaa loma.

Mietin mitä tarkoittaa loma? Mitä silloin pitää tehdä?

Mietin sitä kuinka ensi viikonlopun kisat lähenevät.

Mietin sitä kuinka hitossa kerkiän tehdä kaiken ennen viikonloppua.

Mietin sitä kuinka tajuan että miun menot eivät vähene vaikka työt loppuvat.

Mietin sitä mistä se johtuu ja tajuan että en halua miettiä sitä koska tulen umpi kujaan tajutessani mistä se johtuu...

It's my life

And it's now or never

I ain't gonna live forever

I just want to live while I'm alive

(It's my life)

My heart is like an open highway

Like Frankie said

I didn't it my way

I just want to live while I'm alive

'Cause it's my life'

Siinä se onkin... Miksi ei voi tehdä sitä mitä haluisi tehdä eläkseen sellaista elämää kun haluaa?? Koska tosi asia on että elämä on kuitenkin hyvin lyhyt, ja se kulkee koko ajan eteenpäin. Et voi aina olla samassa kohdassa, pystyäksesi tekemään sen kaiken minkä haluaisit. Millä hiton perusteella sitä sitten valitsee? No tietenkin koulu!! Ilman lukiota sinusta tulee siivoja, ja elät kerrostalo kaksiossa Mäntyharjulla. Mitä sitten. Aika iltapäivällä koulun loputtua ja ennen seuraavaa aamua uudelleen kun täytyy mennä kouluun... Tiedetään yöstä menee pakosti nukkumisella aikaa, jos siis nukkuu, mutta mitä jos ei nuku? Miksi silloin ei olisi mahdollista käyttää sekin aika johonkin hyödylliseen, esimerkiksi urheiluun. Kun ei vain voi. Mietin miksi se olisi niin helvetin hankalaa raahautua salille muutaman kerran viikossa ja vaikka juoksemaan parina päivänä. Miksi en vain tee sitä. Se olisi kaikkien kannalta paras, silti tänään(KIN) vietin illasta 2,5h kovassa vesisateessa hiekka kentällä vetämässä agilityä muille, ja huomenna olen illan itse reenaamassa omaa koiraa ja keskiviikkona taas ohjaamassa.

muutama sadepäivän kuva kun odotettiin kyytiä hallille... kumisaappaat <3

vanhuksella on sadepuku kun kaljukin on

Uskon siihen olevan syy. Ja niin siihen onkin. Pitäisi vain haudata se hiekkalaatikkoon ja lähteä reenaamaan! Pystyy siihen niin moni muukin... Tästä ei ollut tarkoitus tulla "valivali"- päivitys, Joten taidan loppettaa hyvän sään aikaa, vaikka vettä sataakin. Ihmisellä on kuitenkin tarve koittaa onnistua jossain 

 "Kaikki tahtovat onneaan koittaa 

  ja voittajan piirteet täyttää...".

 Ehkä selvinnee yllä olevasta kuvasta "miksi minulla ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä mitä niin kovasti haluaisin". Koska olen ottanut hoitaakseni kaksi noin aitoa otusta ja vähän muutakin siksi tätä ei pidä pilata, vaan on tehtävä kaikki. Pysyäkseni edes jollekkin horjumattomana ja uskollisena, se vaatii oman veronsa. Yksi kaveri sanoi hienon vertauksen siitä kuinka ihmis elämä on kuin kuulokkeiden johto. Se on aina sotkussa! Vaikka sen aina kuinka selvittäisi urakalla se on taas ihan kohta uudelleen solmussa. Näin se vain menee...

Voi huomata tästä että meille on tulossa Ennin kanssa kohta tasan vuosi meidän ekasta kisa startista, ja missä me ollaan? Siinä samaisessa pisteessä missä vuosi sitten... Okei täytyy myöntää että ei ihan, koska lähiaikojen treenaminen on tuottanut tulosta hieman, joten toivon niin paljon että pakka pysyisi kasassa tulevana viikonloppunakin. Se ei vaatisi kuin kaksi luvalla varustettua nollaa. On tosi masentavaa että meillä noiden jahti on kestänyt vuoden. Miksi toisille vain tippuu niitä taivaalta kuin tuo vesisade joka rapisee kattoon? Aika epäreilua hei :D Mutta tämä maailma on raadollinen paikka eikä täällä pärjää jos ei osaa maailman totuuksia. Hieman hyppää aiheesta mutta katsellessani pieniä lapsia päiväkodissa, voin tajuta miksi lapsille aletaan opettamaan elämässä selviytymistä heti pienestä pitäen. Koska tosi asia on se että ne ei muuten pärjää... Täällä ei vain pärjää.

Se mitä sä et tiedä, ei sua satuta
ja se mitä siel toisel puolel on, on vaan satua
Sä olet turvassa kaupungin pahuudelta, muka viisaat ihmiset antaa sulle vakuuden
Älä aliarvioi ympäristös voimaa
se saattaa sua satuttaa, mut se myös sua hoivaa
Toisel puolen on kokonainen avaruus, 
täysin tuntematon, kaikist kiehtovin ajatus

Mutta mitä jos oppii jo pienestä pitäen tietämään niin paljon? Niin siinä vain käy... Sitä varten on olemassa henkilöitä jotka pitävät huolta. Ja se on meidän velvollisuus, koska itsekkyys tappaa loputkin toivon rippeet!

näillä kahella kuvalla on hieman yli vuosi eroa...