Joo ei todellakaan mene. Tai oikeastaan koskaan! Jos viime kesän jälkeen sanoin että oli niin helvetistä töitä ettei kerennyt käydä kertaakaan ottamassa aurinkoa rannalla niin tänä kesänä voin sanoa että olipa harvinaisen ikävä kesä. No tietenkin ei koko aikaa, on ollut varsin kivojakin juttuja, mutta juuri nyt on aika haikeen sekaisen vitutus olo. Kahdet hautajaiset viikon sisällä on hieman epämiellyttävää. Ensin oikein läheinen kummisetä ja sitten heti perään kymmenjalkakomppanjan vanhin neli jalkainen. On kotonakin niin tyhjä olo...
Keskiviikko iltana 17.7 se kävi vain niin hirmuisen nopeasti. Fanny oli Ruokolahdella äitin mukana ja myö Ennin kanssa oltiin juuri junalla tulossa myös isäpuolen luokse, ja ehkä 5 min ennen kuin oltiin perillä tuli puhelu että taidetaan joutua pitämään hautajaiset tänään. Se oli niin äkkiä käynyt. Luultavasti sydän pettänyt... Kun perille pääsin siinä se makasi omalla paikalla niin rauhallisen näköisenä.
Niin tyhjä olo kun on huutanut vielä muutamia kertoa ovelta "Fanny ja Enni sisälle!" ja tajunnut että "eiku nojoo tule Enni sinä sisälle...". Elämä vaatii taas uudelleen totuttautumisen. Totuttautumisen siihen että nyt ollaan Ennin kanssa kahdestaan, ja kymmenjalkakomppanja on enää kuusi jalkainen... Toisaalta olen helpottunut että sai lähteä silloin kun mentävä oli, eikä tarvinnut pitkään kärsiä. Huomasihan sen lähi viikkoina kuinka normaaliin korttelin lenkkiin johon ennen meni 10min niin nykyään meni 40min, että vauhti oli niin paljon hidastunut.
Keväällä ostin Fannylle 12kg ruokasäkin (koska se oli niin hirmuisen paljon halvempi kuin ostaa aina 3kg säkki) ja silloin nauroin äitille vitsinä että tuo varmaan kestää Fannyn lopun elämän. Perjantaina kun äiti lähti Ruokolahdelle niin hän soitti miulle että Fannyllä on ihan vähän enää ruokaa jäljellä että pitäiskö miun käydä ostamassa uusi säkki? Mietin hetken ja sanoin että no älä osta että annat sitten lihaa sille jos murut loppuu kesken. Pelottavinta tässä oli se että niitä muruja oli keskiviikko iltana vielä max. kahdelle päivälle. Karua oli todeta illalla "Äiti, arvaa mitä? Se 12kg ruokasäkki riittikin sitten Fannyn lopun elämän..."
Nyt siis opetellaan kotona oloa, ilman Fannya. En jaksanut tänään edes lähteä hallille treenaamaan, oon vain ollut kotona nyt ja maalaillut taloa, ja tehnyt muuta pientä kotipalvelusta että kestää meijän pieni opiskelija boxi kasassa. Kiva ollut vähän rauhottua yksin kotosalla, jotenkin on vain pysyttävä kasassa. Kohta alkaakin jo hieman erilainen kouluvuosi. Tosi eri lähtö kohdat kuin viime vuonna. Luulen että nyt mennään taas niin päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Kisat ja treenit kuitenkin jatkuu tiukkaan tahtiin Ennin kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti