Lauantai aamuna käytiin perus porukalla taassen reenailemassa. Paitsi että Ira oli vähän koulaamassa :) No loppuen lopuksi pätkä oli tosi hyvä ja suht hyvin menikin... putkeen lähetystä pitää treenata PALJON lisää, ja vähän jotain muutakin kuviota. Enni meni päivähoitoon Liinalle, reenien jälkeen kun itsellä oli sovittuja menoja. Oli kuulemma pärjännyt ihan hyvin siellä, vaikka talo olikin täynnä porukkaa. Yöllä kun tulin kotio päi, hain sen matkalla, ja pyöränkorissa pääsi sekin loppuen lopuks kottiin. Kiitos Liinalle!
Sunnuntaina oli kotipalvelus-päivä, ja luin kirjan loppuun mistä piti tehdä täksi päiväksi äikän lukupäiväkirja teksti. Minkä kyllä loppuen lopuksi tein yöllä :D no joo mut käytiin päivällä Ennin kanssa kahdestaan parintunnin lenkillä. Oli niin kivaa kun aurinko paistoin ja puut jo kellertää.. Yllä on pari kuvaa tuolta reissulta. Tuli kävellessä mieleen että miksi sitä niin paljon tykkää tästä koko hommasta, koirista siis. Niistä tulee vain kuraa sisälle, hulluja hermojen palo kohtauksi, vie kaikki rahat jne. Miksi ihmeessä ?? Sitä ei voi tietää :D Mutta sen muistin taas lauantaina kuinka pienistä asioista voi tulla niin onnelliseksi. Kun tietää kuinka koira tykkää, siitä että sen käy hakemassa kotiin, ja lenkillä heittää palloa muutaman kerran, ja ylipäätään raahautuu sen kanssa pitkälle lenkille vain se ja minä. Se loiste mikä pelkästä katseesta paistaa! Se on jotain liian hyvää, siitä ei voi itsekkään kuin tulla onnelliseksi:))
Noita minäkin olen miettinyt aina silloin tällöin kun hermo meinaa mennä.. Mutta kummasti niitä hyviä puoliakin rupee löytymään miksi omistan koiran! :-)
VastaaPoistaNäimpä! kyllä niitä vain jostain aina löytyy;)
VastaaPoista